Unelma koiranpennun hylkäämisestä : Näky pennun hylkäämisestä unessa ei ole tavallinen näky, vaan syvästi täynnä symbolista merkitystä ja emotionaalista pohjavirettä. Pohjimmiltaan pentu edustaa viattomuutta, haavoittuvuutta ja syntymässä olevaa omaa itseämme tai läheistämme. Sellaisen olennon hylkääminen merkitsee sellaisen osan laiminlyöntiä meistä, joka etsii hoivaa, huomiota ja rakkautta. Hylkääminen (jonkin tai jonkun taakse jättäminen) unimaailmassa toimii metaforisena peilinä, joka heijastaa pelkoamme, epävarmuuttamme ja ratkaisemattomia ongelmia valveillaolossamme.
Kuvittele pieni, viaton olento, jonka silmät katsovat sinuun ja etsivät suojaa ja rakkautta. Unelmien valtavassa kuvakudoksessa oleva koiranpentu symboloi syntymässä olevia tunteita tai vastuuta. Tämän olennon viattomuus, joka muistuttaa pientä lasta tai kehittymätöntä puolta itsestään, vaatii hoivaa, huomiota ja suojelua. Sen jättäminen taakse ei siis koske vain pentua. Kyse on siitä, mitä koiranpentu edustaa unelmoijan elämässä.
Laajasta tunteiden ja skenaarioiden kirjosta, joista tämä unelma voi syntyä, syvennytään kahteen erityiseen tilanteeseen. Oletetaan, että henkilö haaveilee jättävänsä koiranpennun vilkkaan valtatien viereen, tilaan, joka on täynnä melua, kaaosta ja vaaraa. Tämä voi symboloida tilannetta, jossa ihminen kokee hylänneensä omat tunteensa tai vastuunsa jokapäiväisen elämän melun ja paineen keskellä. Toisaalta harkitse unelmaa, jossa pentu jätetään rauhalliselle, hiljaiselle niitylle. Tässä teko voi viitata tietoiseen päätökseen laiminlyödä vastuu tai tunteet tai etääntyä niistä, uskoen sen selviävän tai jopa menestyvän yksinään.
Kuitenkin, jotta todella ymmärtää tämän unen vaikutukset, tutkitaan sen käänteistä. Kuvittele, ettet hylkää pentua, vaan olet sen jälkeen jäänyt pentu. Pelon, haavoittuvuuden ja hämmennyksen tunteet korostuvat. Tuntuu kuin maailma olisi kääntänyt selkänsä sinulle. Tämä roolin vaihtuminen unessa saattaa viitata luontaiseen pelkoon tulla läheisten ulkopuolelle tai laiminlyödäksi, tai ehkä menneisyydestä traumasta, jossa unelmoija tunsi itsensä hylätyksi tai eristetyksi.
Jos tätä unelmaa verrattaisiin allegoriaan, se olisi paljon kuin puutarhuri, joka löydettyään puutarhastaan herkän taimen päättää jättää sen koskemattomaksi, alttiina elementeille sen sijaan, että se kasvattaisi sen täyteen kukkaan. Puutarhuri, joka on uppoutunut muihin tehtäviinsä, unohtaa hoitamisen, kasvun ja yhteyden olemuksen. Taimi, joka edustaa pentua tai laiminlyötyä osaa itsestä, yrittää kasvaa vastoinkäymisten keskellä, mutta sitä muistutetaan jatkuvasti suojaavan ja hoitavan käden puuttumisesta.
Tämä uni, joka kertoo tarinan hylkäämisestä, on kuin tämän puutarhurin kertomus. Se kertoo hetkistä, jolloin unohdamme elämämme syntyviä, haavoittuvia osia, olivatpa kyseessä sitten tunteet, vastuut tai ihmissuhteet. Analogia toimii koskettavana muistutuksena huolehtia olemassaolomme hauraista ja esiin nousevista osista, jotteivät ne kuihtuisi tai kasva harhaan.
